Olen useasti viime kuukausina törmännyt termiin työelämätaidot. Milleniaalien kohdalla on epäilty ihan elämäntaitojen hallintaa ja nyt samaan ongelmaputkeen ollaan työntämässä taidot työelämässä.
Näkemykseni mukaan tässäkin on kysymys muutoksen vauhdin tasosta, joka ei ole meille aikaisempien sukupolvien edustajille enää normaalitasolla, vaan muutos etenee nuorempien muutoksentekijöiden ehdoilla. Hyvä niin, koska suomalainen työelämä on kaivannut huomattavasti nopeampaa muutostahtia meidän luutuneiden työelämärakenteiden uudistamiseen.
Miksi nämä työelämätaidot kiinnostavat niin laajasti?
Kun sanaa hakee Googlen kautta, tulosten joukossa on jopa testejä ja listoja kymmenestä tärkeimmästä työelätaidosta. On viranomaisten ja asiantuntijoiden arviot sekä erikseen vielä akateemiset työelämätaidot. Tuntuu siis siltä, että jokainen itseään kunnioittava taho on valmistautunut tuomaan esiin oman näkemyksensä siitä mitä ne ovat ja ennen kaikkea mitä niiden pitäisi olla.
Keskiössä pohdinnoissa onkin se seikka, että tulevaisuudessa yritysten menestys on kiinni yksilöiden menestymisestä ja kyvystä mukautua kiihtyvässä tahdissa tapahtuviin muutoksiin. Tässä siis yksilön rooli korostuu. Kiinnostus työelämätaitoja kohtaan johtuu siis tästä merkityksestä, että ne koskettavat jokaista työelämässä toimivaa – oli kysymyksessä sitten yksittäinen työntekijä tai koko työyhteisö.
Mitä nämä työelämätaidot sitten ovat?
Oppilaitoksissa ammattiin valmistuville on niiden kerrottu olevan seuraavanlainen lista: hyvä asenne, oma-aloitteisuus ja aktiivisuus sekä vuorovaikutustaidot mainitaan yleensä tärkeimpinä työelämätaitoina ammattitaidon ohella.
Yleiset osaamisvaatimukset kasvavat myös koko ajan. Työntekijällä pitäisi olla kyky oppia uutta ja kehittää itseään pitääkseen oma osaamisensa ajan tasalla kehityksen virrassa. Esimerkiksi ajantasaiset tietotekniikka-, media- ja kommunikaatiotaidot ovat tärkeitä työelämätaitoja nyt ja tulevaisuudessa.
Työelämätaitoihin kuuluvat myös työnhakutaidot. Työnhakua varten milleniaalit valmistellaan niin että, he osaavat kuvata yleisiä valmiuksia ja sitä kautta vakuuttaa työnantajan palkkaamisestaan. Monet aikaisemmin itsestään selvät asiat, kuten ajankäyttö työelämässä tai työntekopaikka, eivät ole enää kaikille selviä asioita. Innovatiivisuus ja luovuus tukevat kykyä sopeutua muutoksiin ja sitä kautta edistävät kykyä työllistyä. Avainsanoja ovat kyky sopeutua uusiin tilanteiseen ja aloitekyky. Tuo siksi rohkeasti esille yleisiä valmiuksiasi työhön. Työnhaussa suosittelen näitä tuomaan esille – se kannattaa.
Työelämäntaitojen painottaminen – mikä on tärkeää?
Työyhteisöjen näkökulmasta samat asiat saavat erilaisia painotuksia. Tällä siis tarkoitetaan sitä, että jo pidempäänkin työelämässä olleiden yksilöiden pitää alkaa kiinnittää enenevässä määrin huomiota omien työelämätaitojen kehittämiseen.
Työelämässä tarvitaan enenevässä määrin vuorovaikutustaitoja, johtamiskykyä ja luovaa ongelmanratkaisukykyä. Tekoäly ja robotiikka tulevat korvaamaan monet työtehtävät, mutta näissä taidoissa ihminen on vielä ylivoimainen. Menestyjiä ovat ne, jotka tunnistavat oman yksilöllisen motivaatiorakenteensa, osaavat ohjautua vahvuuksistaan käsin ja johtaa itseään määrätietoisesti. Johtamisen, tuottavuuden ja henkilöstön hyvinvoinnin välillä on todettu olevan hyvin selvä yhteys. Hyvinvoiva ja innostunut työntekijä on tehokas ja tuottelias. Nykyään työyhteisön hyvinvointiin kiinnitetään enemmän huomiota kuin aikaisemmin, sillä työnantajat ovat ymmärtäneet työssäjaksamisen olevan osa myös yrityksen arvoa lisäävää kilpailuetua. Useissa tutkimuksissa työntekijät laittavat työssä viihtyvyyden jopa palkan edelle tärkeysjärjestyksessä.
Vanhemmille sukupolville tässä on melkoinen kulttuuriero. Jos saan hiukan pilke silmäkulmassa todeta, niin ennen opettaja tai esimies kertoi sinulle missä olet hyvä ja johti siitä sen työtehtävän sinulle mikä kulloinkin kohdalle osui. Nykyisin sinun pitää hoksata vahvuutesi itse ja hakeutua niitä vastaaviin tehtäviin.